l'anniversaire

nyt viikonloppuna ollaan juhlittu pienesti mun ja äidin synttäreitä, huomenna vielä tulee muutama herkkusuu kakun perässä kyläilemään. oon ihan rakastunut tuohon kukkaan, bromeliaan, jonka sain toiselta kummiltani. siihen pitäs vielä puhjeta violetteja kukkia!! kuin upee. isiltä ja sen vanhemmilta sain muutamia astioita pentikin suloisesta tunturi-sarjasta, muuten ollaan menty aika pitkälti perinteisten suklaiden, arpojen ja kahisevan voimin.

muuten viikko on kulunut oikeastaan töissä. huominen on vapaata, ja näillä näkymin ensi viikolla olis vaan maanantaina hommia. toisaalta ihan jees vähän levähtää, toisaalta olisin valmis painamaan duunia niin paljon kuin mahdollista. mutta oon aika varma, että pitkin viikkoa tulee satelemaan voisitkomitenkääntullatöihin-puheluita... 

ihana pirita tossa laitteli mulle viestiä alkuviikosta, että miten ois pienet kahdenkeskiset synttäripippalot meille ihanille naisille. ryhdyttiin tuumasta toimeen, ja viikon päästä lähdetään seilailemaan itämerelle! oon ihan täpinöissä täällä, oon haaveillut risteilystä jo pienen ikuisuuden, ja viehkeä naisseuralaiseni on ehdottomasti kirsikka kakun päällä! ihan huikeeta.

elämä tuntuu just nyt aika mukavalta.

mercredi

tänään on vapaapäivä! huomennakin piti olla, mutta pomo soitteli ja kyseli kiinnostusta lisävuoroon, jonka otin mieluusti vastaan! oon tykännyt superpaljon olla tuolla ja jotenkin tää vapaallaolo ei sykähdytäisi yhtään. katellaan koska alkaa soida toinen ääni kellossa, hah.

kävin moikkailemassa isoenoa tänään, joka mainitsi kaapin perukoilla pölyttyvästä "lasten koskeTINpuhelimesta". no, meisi tykästyi siihen ja palasin puhelinta rikkaampana kotiin. lapsi-nimitys sopii tohon kyllä hyvin, on se meinaan niin jumalattoman pieni. mutta miljoonasti parempi, kuin edeltävä vanhukseni. ja samsung ♥

mitä muuta? äidin tekemiä supermaittavia nokkoslettuja, lukuisia selfieitä olgan kanssa, kävelylenkki rannassa, peto on myös ollut irti tämän päivän ajan. okei ketä mä huijaan, koko viikon se on rellestänyt. loistobiisi! 

le bonheur

elämä hymyilee! perjantaina asiat menivät mallilleen ja sain haluamani duunin - ollessani toisen työhaastattelupaikkani pihalla haastatteluaamuna. eihän siinä, päätettyäni puhelun marssin ovista sisään ja totesin, etten taidakaan mitään haastiksia enää tarvita :-D lähtiessäni hortoilemaan kohti lahden keskustaa itkin ja nauroin vuoronperään, olin aivan sanoinkuvaamattoman onnellinen. en olisi ikinä uskonut asioiden järjestyvän näin nopeasti. kaksi viikkoa sitten tulin Suomeen, ja tänään aloitin työt! vieläpä paikassa, johon todella halusin. hullua.

kuva otettu ekan brysselkotini ikkunasta. silloin tällöin nousin jakkaralle tähystämään kattoikkunastani avautuvaa maisemaa. tämä oli varsin yleinen näky: ilta-auringon kajossa loimuava taivas sekä monet, monet lentokoneet. pieni belgiaikävä alkaa hiipiä, yyh.

au secours

mun mahanpohjassa nipistelee inhottavasti. huomisesta tulee jännittävä päivä kolmesta syystä, ja toivon iltaan mennessä näkeväni vilauksen valoisammasta tulevaisuudesta. asxajlkdfnjlvväödscvdg.

voiko jännitykseen kuolla?

ikävästä kihelmöinnistä huolimatta tää päivä on ollut hieno. heräsin työhaastattelukutsuun, kahvittelin teeittelin ystävän kanssa, käväisin kummeilla, iltahepuloin äidin kanssa ja söin superhyvää mansikkakiiviomenasalaattia. viime ajoista poiketen musta tuntuu, että tänään nukahdan hyvillä mielin - jos jännitykseltäni pystyn silmäni sulkemaan. pitäkää mulle peukkuja huomenna jooko!

la solitude

vaikka ympärilläni on monia rakkaita ystäviä ja sukulaisia, tunnen itseni todella yksinäiseksi. musta ei oo koskaan tuntunut näin tyhjältä. se tärkein puuttuu mun viereltä. se, joka saa mut aina nauramaan. se, joka jaksaa aina kehua ja kannustaa. se, jonka kainaloon voin paeta maailman kohdellessa kaltoin. se, joka on opettanut mut arvostamaan itseäni. se, joka haluaa vaan että mulla on kaikki hyvin. se, joka rakastaa mua ja se jota rakastan tavalla jota en kuvitellut olevan olemassa.

tu n'est pas seule, je suis avec toi, t'inquiètes,  reda sanoi itkiessäni aamuyön tunteina ennen koneen lähtöä. noita sanoja olen toistellut mielessäni aika usein, niistä saa yllättävän paljon voimaa. me tehdään tää meidän takia on toinen aika hyvä. ikävästä ei vaan silti pääse mihinkään. nukahdan itkuuni ja herätessäni samat kyyneleet valuvat poskilleni.

olispa jo se hetki, että oot täällä. mua pelottaa, ettei se saavu koskaan. pelkään, että jotain sattuu, menee pieleen. pelkään, että mun sydän särkyy.

hobi, nabghik mot3lik.

la fête

mun aamu lähti käyntiin huippu-uutisilla, yksi työpaikka on nyt turvattu. intoilin myös hirmusesti mun opiskelusuunnitelmista, toivon niin koko sydämestäni pääseväni sisään. ensimmäistä kertaa aikoihin mulla on semmonen olo, että hei, ehkä kaikki sittenkin järjestyy.

illalla juhlittiin isoenon nimppareita. joo kyllä, nimipäiviä. meidän perhe on siitä vähän höhlä, että tykätään juhlia kaikkia kissanristiäisiä. mutku juhlat on niin kivoja. pöytä notkui toisen isoenon tekemistä karjalanpiirakoista, kylmäsavulohesta sekä mielettömän hyvästä täytekakusta. suomiruoka on vaan parasta, siitä ei pääse mihinkään. tosin belgialaisia vohveleita on jo vähän ikävä.

pyörähdettiin myös ihailemassa jääfestivaalien tuotoksia. viime vuoden missasin, mutta sitä edellisiin kisoihin verrattuna nää oli pienoinen pettymys. iteki ois melkee takonu paremmat.

le début

aina yhtä hankalaa, kaikki tuntuu typerältä. teennäinen itsensä esittely, mukahauska tarina, suoraan asiaan, pelkkä kuva - miten tää pitäis hoitaa? oon blogihistoriani aikana kokeillut jokaista tapaa, joten nyt en enää ees yritä.

tästä tää taas lähtee.